”Rakennusalalla työskentelevät naiset haluavat tulla kohdatuiksi samalla tavalla kuin kaikki muutkin, oman alansa asiantuntijoina”, sanoo rakennusinsinööri Jenni Niemeläinen
Rakennusinsinööri Jenni Niemeläisen urapolku ei ole ollut tavanomainen. Juuri nyt hän haluaa vaikuttaa työssään erityisesti vanhojen rakennusten vaalimiseen ja rakennusalan tasa-arvokysymyksiin.
Nuorena Jenni Niemeläinen ei suunnitellut lähtevänsä rakennusalalle. Kansainvälisen ylioppilastutkinnon jälkeen hän lähti Oulusta Englantiin kieliopintoihin ja ajatteli, että hänestä voisi tulla toimittaja. Valmistuttuaan englannin kielen ja kielitieteen kandidaatiksi Niemeläinen kuitenkin huomasi kaipaavansa konkreettisempaa tekemistä.
Kiinnostus vei ensin maatalousalalle, ja Niemeläinen työskenteli maatiloilla eri puolilla maailmaa. Ratkaiseva hetki koitti hevostallityömaalla, jossa hän pääsi auttamaan vanhaa timpuria.
”Silloin huomasin, kuinka paljon pidin rakentamisesta”, Niemeläinen muistelee.
Niemeläinen teki harjoitteluita perinnerakentamiseen erikoistuneissa yrityksissä, mutta huomasi kaipaavansa myös teknistä ymmärrystä.
”Rakennusalalla jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä, ja minä halusin tietää, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.”
Niinpä hän palasi Ouluun ja opiskeli restauroijaksi sekä rakennusinsinööriksi. Opintojen aikana korjausrakentaminen vei mennessään, ja valmistumisen jälkeen Niemeläinen pääsi tekemään kuntotutkimuksia ja korjaussuunnittelua. Nykyisin hän työskentelee IdeaStructuran Oulun-toimipisteessä.
Kuntotutkimusta ei pidä pelätä
Niemeläisen mukaan hyvin tehty kuntotutkimus on koko korjaushankkeen lähtökohta. Sen avulla voidaan arvioida korjausten laajuutta, budjettia ja sitä, mitä rakennukselle ylipäätään pitää tehdä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä rakennuksessa on tapahtunut ja mitä korjaamisessa pitää ottaa huomioon.
Kuntotutkimus alkaa aina tarpeesta, jonka taustalla voi olla esimerkiksi vaurio, vesivahinko tai havainto siitä, että rakennusta ei ole pitkään aikaan korjattu tai huollettu. Työ käynnistyy rakennuksen lähtötiedoista: onko kohteesta piirustuksia, mitä korjauksia tai tutkimuksia on aiemmin tehty ja mitä niistä voidaan päätellä. Jos lähtötietoja ei ole, tutkimuksia joudutaan tekemään laajemmin.
Lähtötietojen läpikäymisen jälkeen laaditaan tutkimussuunnitelma ja tehdään kenttätyöt. Rakenteita avataan, niistä otetaan näytteitä ja selvitetään esimerkiksi vaurioita, mikrobeja, haitta-aineita tai betonin kuntoa.
Laboratorioanalyysien valmistuttua havainnot kootaan raportiksi, jossa esitetään, mitä rakennuksessa on havaittu, miten löydökset vaikuttavat korjausten laajuuteen ja millaisia toimenpiteitä suositellaan.
”Tarkoituksena ei ole pelkästään korjata olemassa olevia vaurioita, vaan myös ehkäistä uusia sekä parantaa rakennuksen toimivuutta ja energiatehokkuutta.”
Niemeläisen mukaan kuntotutkimusta joskus pelätään, koska sen ajatellaan aiheuttavan suuren remontin tai kalliin hintalapun.
”Todellisuudessa tutkimus ei kuitenkaan aiheuta ongelmia, vaan tekee ne näkyviksi. Sen jälkeen voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä siitä, miten rakennusta kannattaa korjata.”
Yksi Niemeläisen mieleen jääneistä kohteista on ollut Oulun Intiön kasarmialueella sijaitseva Valteri-koulu, jonka peruskorjaussuunnittelussa hän oli mukana. Kuntotutkimukset oli tehty ennen hänen mukaantuloaan, joten hänen työnsä alkoi suunnitteluvaiheessa.
Kyseessä oli todella laaja peruskorjaus, jossa rakennuksen käyttötarkoitus muuttui kokonaan. Aiemmin virastokäytössä olleet tilat muutettiin kouluksi ja suunnittelussa huomioitiin muun muassa liikuntasalin rakentaminen sekä oppilaiden erityistarpeet.
”Myös haitta-aineiden ja riskirakenteiden tunnistaminen ja huomioiminen suunnittelussa oli tärkeää, jotta rakennuksesta saatiin turvallinen ja terveellinen käyttäjille. Se oli kokonaisuutena hyvin vaativa mutta samalla erittäin mielenkiintoinen hanke.”
Asiantuntijuus ratkaisee
Vaikka rakennusala on edelleen miesvaltainen, erityisesti suunnittelu-, asiantuntija- ja johtotehtävissä naisten määrä kasvaa vähitellen. Samalla myös alan toimintakulttuuri muuttuu. Niemeläinen on halunnut omalta osaltaan pitää esillä keskustelua rakennusalan työkulttuurista ja naisten asemasta. Hänen omat kokemuksensa ovat viime vuosina olleet pääosin myönteisiä.
”Mielestäni alalla on tapahtunut selvä muutos esimerkiksi me too -keskustelun jälkeen. Häirintään ja epäasialliseen käytökseen puututaan nykyään aiempaa herkemmin ja sillä on ollut myönteinen vaikutus työilmapiiriin.”
Muutos näkyy hänen mukaansa erityisesti nuoremmissa sukupolvissa. Silti vanhoissa toimintatavoissa on edelleen muutettavaa. Niemeläinen kokee, että omalla työpaikallaan häntä arvostetaan asiantuntijana sukupuolesta riippumatta. Kenttätyössä asenteita kohtaa kuitenkin edelleen.
”Kuntotutkimuksia tehdessä kohtaa monenlaisia ihmisiä, eikä nainen ole rakennusalalla vieläkään kaikille itsestään selvä asiantuntija. Välillä saattaa tulla tytöttelyä tai muuta vähättelevää suhtautumista.”
Hänen mukaansa kyse ei ole siitä, että sukupuolta haluttaisiin korostaa, vaan siitä, että jokainen saisi tehdä työnsä ilman siihen liittyviä ennakkoluuloja.
”Rakennusalalla työskentelevät naiset haluavat tulla kohdatuiksi samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Ennen kaikkea oman alansa asiantuntijoina.”
Korjausrakentamisessa Niemeläistä motivoi kestävä kehitys.
”Toivoisin, että rakennuksista pidettäisiin nykyistä paremmin huolta ja niitä korjattaisiin mieluummin kuin purettaisiin. Pyrin siihen, että voin omalla työlläni edistää korjausrakentamista ja tarvittaessa myös rakennusten uudelleenkäyttöä.”
Teksti ja kuvat: Anna Niemelä