Purettavasta toimistotalosta irrotettiin 300 elementtiä uudelleen käytettäväksi – ReCreate-tutkimuksen tulokset ovat lupaavia
Voidaanko purettavan rakennuksen betonielementit irrottaa ehjinä ja käyttää uusien rakennusten osina siten, että toiminta on kannattavaa ja määräysten mukaista?
Käytetyistä luonnonvaroista peräti puolet päätyy rakentamiseen, ja betoni on eniten käytetty rakennusmateriaali maailmassa. Betoniin tarvittavan sementin valmistuksessa vapautuu huomattava määrä hiilidioksidia. Betoni on pääosassa rakennusalan vihreässä siirtymässä ja hiilijalanjäljen pienentämisessä.
Yksi keino siirtymän vauhdittamiseen on rakennusosien uudelleenkäyttö, mikä vähentää samalla syntyvän jätteen määrää. Siihen betoni taipuu erinomaisesti. Se, miten kokonaisten betonielementtien irrottaminen purkukohteesta onnistuu, on ollut uudelleenkäyttöä tutkivan ReCreate-hankkeen yksi kiinnostavimpia kysymyksiä. Elementtien luovuttajana toimi purettava toimistorakennus Tampereen keskustassa. Siitä otettiin ehjänä talteen noin 300 elementtiä.
”Ei ollut etukäteen ollenkaan selvää, lähteekö yhtään elementtiä nätisti irti. Suuria teknisiä ongelmia ei kuitenkaan kohdattu”, toteaa ReCreaten johtaja, professori Satu Huuhka Tampereen yliopistosta.
Uudenlaista yhteistyötä
Satu Huuhkan mukaan tarvitaan uudenlaisia kumppanuuksia, jotta uudelleenkäytön ympärille syntyy toimivia liiketoiminnan ekosysteemejä.
”Rakennusalan pitää järjestäytyä uudella tavalla. Esimerkiksi purkuliikkeestä tuleekin taho, joka toimittaa teollisuuteen raakaelementtejä kunnostettaviksi”, hän sanoo.
Arkkitehti Eric Rawlins LIIKE Arkkitehtistudiosta peräänkuuluttaa yhteistyön merkitystä. Hän ajattelee, että eri toimialojen yhteistyötä pitää kehittää, jotta uudelleenkäytön muuttuviin haasteisiin voidaan vastata.
”Suunnittelu ei ole enää vain sitä, että arkkitehti tekee vision ja rakennesuunnittelija miettii sille ratkaisut.”
”Uudelleenkäytön mallissa pitää ajatella tuotantoa laajemmin kuin vain hankinnan tai uudismateriaalien näkökulmasta. Miten kiinteistökanta toimii, miten materiaalit liikkuvat yhteiskunnassa ja kauanko ne ovat käytettävissä”, jatkaa Rambollin korjausrakentamisen ja rakennusten uudelleenkäytön liiketoiminnan kehityspäällikkö Inari Weijo.
Weijo ja Rawlins ovat tehneet hankkeessa tiivistä rakennesuunnittelun asiantuntijan ja arkkitehdin välistä yhteistyötä ja kohdanneet myös ennakkoluuloja. Yksi on liittynyt siihen, että uudelleenkäytettävät osat syövät uusien markkinaosuutta.
He eivät kuitenkaan usko, että purkuelementtejä tulisi koskaan olemaan sellaista määrää, että sitä voitaisiin verrata uudistuotantoon.
Irrottaminen on kallista
Elementin irrottaminen ehjänä on työvoimavaltainen vaihe, ikään kuin käänteinen asennus, joka maksaa helposti tuplasti normipurkuun verrattuna.
”Ensimmäinen kysymys on aina, mitä jokin maksaa. Kun tehdään uudella tavalla, on se aina alussa myös kalliimpaa, siksi asiaa pitääkin arvioida pidemmällä aikaperspektiivillä”, Satu Huuhka sanoo.
Kun elementtitekniikka otti maassamme ensiaskelia 70 vuotta sitten, piti moni sitäkin alussa liian kalliina vaihtoehtona.
Consolis Parma on yksi ReCreatessa mukana olevista yrityksistä. Yhtiön Nummelan-tehtaille on perustettu linjasto uudelleenkäytettävien ontelolaattojen kunnostamiseen. Parman teknologiajohtaja Juha Rämö koki, että vaikka betonin kierrätysaste matalan jalostusasteen tuotteisiin on jo pitkään ollut lähellä sataa, olisi hyvästä tuotteesta paljon parempaan.
”Meillä oli kova kutina jo ennen tätä hanketta betonituotteiden uudelleenkäyttöön. Irrotettujen osien tehdaskunnostuksessa on paljon meille entuudestaan tuttua uusien osien puolelta, esimerkiksi viimeistelyä, sahaamista, juotosvaluja ja varustelua. Suunnittelupalvelu ja laadunvalvonta on samanlaista niissä molemmissa”, hän kertoo.
Kaupallinen sovellus jo toiminnassa
Irrotetuilla osilla on tehty täyden mittakaavan kokeita. Materiaaliteknisiä haasteita ei ole ilmennyt, eikä lujuuden alenemaa ole esiintynyt. Ajan myötä betonin lujittuminen etenee ja tartunnat raudoitteisiin jopa paranevat ja vastaavat hyvin tämän päivän mitoituksia.
”Kun päästään valitsemaan sopivat kohteet sopivilla sijainneilla, tekniikka kehittyy ja tulee lisää kannustimia, tulee toiminnastakin kannattavaa”, Rämö uskoo.
Hän näkee, että uudelleenkäytettäviä elementtejä hyödynnetään rakentamisessa ennen kaikkea täydentämässä uusia osia. Elementit saavat QR-koodin jo purkutyömaalla, jolloin tieto niiden käytöstä siirtyy uuden rakennuksen laadunvalvontadokumentteihin.
Yhtiö on jo vienyt uudelleenkäytön kaupalliselle tasolle Parma ReUse -ratkaisussaan.
”Asiakkaille ei ole asiaa tarvinnut paljon perustella. Kiinnostus on ollut jopa niin kovaa, että suurimmaksi haasteeksi on noussut se, miten pystymme toimittamaan riittävästi uudelleenkäytettäviä elementtejä.”
Minipiloteista uskottavuutta
Uudelleenkäytettäviä elementtejä hyödynnettiin kolmessa ReCreaten minipilotissa, jotka olivat Skanskan kohteita.
”Haluamme löytää erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja siihen, miten voimme kiertotalousratkaisuja edistämällä pienentää rakentamisen ympäristövaikutuksia”, kertoo Skanskan liiketoiminnan kehityspäällikkö Tero Niemelä syistä lähteä mukaan hankkeeseen.
Myös Niemelää jännitti etukäteen eniten se, miten elementit saadaan irrotettua ehjinä. Epäilykset kuitenkin karisivat, kun elementtien kelpoisuuden osoittaminen toteutettiin hankkeessa perinpohjaisesti. Myös tuotteiden hyväksymisprosessi Tampereen rakennusvalvonnan kanssa osoittautui sujuvaksi ja asiakkaiden suhtautuminen uudelleenkäyttöön on ollut innostavaa.
Skanska on sitoutunut kiertotalouden green deal -sopimukseen ja muun muassa rakennustuotteiden uudelleenkäytön edistämiseen. Siinä se pystyy nyt hyödyntämään ReCreatesta saatuja käytännön kokemuksia.
Vauhtia regulaatiosta
ReCreaten alustavien tulosten mukaan uudelleenkäytettävien ontelolaattojen hiilijalanjälki on vain noin kuusi prosenttia uusien jalanjäljestä. Uudelleenkäytettävien betonielementtien merkittävä kilpailuetu tulee tiukentuvan ympäristöregulaation puolelta.
”Meillä ei ole mitään lähellekään näin vähähiilisiä vastaavia tuotteita markkinoilla tai edes näköpiirissä”, Satu Huuhka sanoo.
Samaa mieltä on arkkitehti Eric Rawlins. ”Liiketaloudellisia ajureita tullaan saamaan lisää EU-lainsäädännöstä, ja muitakin ajureita on jo olemassa. Mitä enemmän hiilijalanjälki painaa rakentamisessa, sitä enemmän asia kiinnostaa myös sijoittajia. Luontoarvojen ja resurssitehokkuuden merkityksen kasvu tulee vaikuttamaan uudelleenkäyttöön.”
Teksti: Tommi Ahlberg