Purettavaksi suunnittelu on rakennesuunnittelun nykyaikaa – nyt ollaan siirtymässä periaatteista käytäntöön
Purettavaksi suunnittelu eli DfD on keskeinen osa rakentamisen kiertotaloutta. Sen tavoitteena on suunnitella rakennus niin, että rakennusosat voidaan myöhemmin purkaa ehjinä ja käyttää uudelleen.
Rakennusten purettavaksi suunnittelun, eli Design for Disassembly -suunnittelustrategian, keskeisenä tavoitteena on lisätä rakennusosien uudelleenkäytön todennäköisyyttä. Lähtökohtana on rakenteiden suunnittelu siten, että rakenneosat voidaan tarvittaessa irrottaa ehjinä ja hyödyntää uudelleen.
DfD:ssä huomioidaan rakenneratkaisut, jotka mahdollistavat osien purkamisen ja uudelleenkäytön, sekä materiaalivalinnat, jotka tukevat kiertotaloutta ja uudelleenkäyttöä. Avainasemassa on se, että rakenneosien liitokset suunnitellaan avattaviksi, purettaviksi ja uudelleen koottaviksi. Erityisen tärkeää on myös dokumentointi ja tiedonhallinta, jotta osien arvo säilyy ja on myöhemmin todennettavissa.
Käytännön suunnittelutyössä DfD kytkeytyy elinkaariajatteluun, suunnittelun ohjaukseen ja hankekohtaiseen tulkintaan. A-Insinöörien kestävän rakentamisen asiantuntijan Kasper Karjalaisen työn fokusalueita ovat uudelleenkäytettävyyteen tähtäävät rakenneratkaisut, elinkaariajattelu ja hiilijalanjäljen pienentäminen sekä kehitystyö teollisen rakentamisen ja uusien käytäntöjen parissa.
”Työni DfD-näkökulmasta on pitkälti suunnittelun ohjausta. Sparraan hankkeita tunnistamaan niiden erityispiirteet, sovittamaan yhteen esimerkiksi elinkaarivaatimukset ja DfD-periaatteet, dokumentoimaan ratkaisut rakennusvalvontaa varten sekä tukemaan tuotekehitystä, jotta asiakkaiden tuotteet palvelisivat paremmin uudelleenkäytettävyyttä ja toisivat kilpailuetua markkinoilla.”
Liitokset avainasemassa
DfD-suunnittelussa eri materiaalien välinen ero korostuu erityisesti liitostekniikoissa ja niiden purettavuudessa. Teräsrakenteet soveltuvat lähtökohtaisesti hyvin uudelleenkäyttöön, ja pulttiliitokset mahdollistavat rakenteiden purkamisen ja uudelleenkokoamisen ilman merkittäviä vaurioita.
Käytännön esimerkit osoittavat, että teräsrakenteiden uudelleenkäyttöä on toteutettu jopa kohteissa, joita ei ole alun perin suunniteltu purettaviksi.
”Betonirakenteissa haasteena ovat usein juotosvalut, jotka joudutaan purettaessa rikkomaan. Samalla myös uudelleenkäytettävä elementti saattaa vaurioitua käyttökelvottomaksi. Puurakenteissa puolestaan voidaan hyvin suunnitelluilla mekaanisilla liitoksilla välttää kemialliset sidokset ja mahdollistaa osien helppo irrottaminen ja uudelleenkäyttö”, Kasper Karjalainen kertoo.
DfD-ajattelu haastaa perinteiset ratkaisut. Kansainvälisesti on kehitetty uusia ratkaisuja, kuten Keski-Euroopassa käytössä olevia ruuviliitosjärjestelmiä. Kehitystyötä tehdään myös esimerkiksi välipohjaratkaisuissa, joissa pyritään irrottamaan rakenteellisia kerroksia toisistaan.
Karjalainen kertoo, että Ruotsissa on kehitetty välipohjajärjestelmä, jossa pintarakennetta ei ole valettu kiinteästi esimerkiksi ontelolaatan päälle. Se toteutetaan erillisenä ja kanavoituna rakenteena tukien varaan, jolloin pintarakenteen ja alla olevan laatan irrottaminen on helpompaa.
”Uskoakseni todellinen läpimurto syntyisi Suomessakin, jos vaijerilenkin kaltaiselle kustannustehokkaalle liitokselle löytyisi yhtä kilpailukykyinen korvaaja, joka edesauttaisi rakennusosien uudelleenkäyttöä.”
Koulu, kortteli ja halli
A-Insinöörit on ollut mukana useissa hankkeissa, joissa DfD:n periaatteita on tarkasteltu osana suunnittelua tai sovellettu epäsuoremmin osana kiertotalous- ja elinkaariajattelua.
Vuonna 2025 Ouluun valmistuneen Kontion koulun suunnitteluvaiheessa mukana olleet A-Insinöörien rakennesuunnittelun asiantuntijat tarkastelivat puurakentamisen tavanomaisia rakenneratkaisuja DfD-periaatteiden näkökulmasta.
”Kontion koulun CLT-elementtirakentamisessa tutkittiin puuelementtiliitosten purettavuutta. Puurakentamisessa usein pilarit, palkit ja seinät ovat uudelleenkäytettävissä, mutta liitokset aiheuttavat haasteita esimerkiksi, jos ruuvi jää puuhun tai katkeaa purkutilanteessa”, Karjalainen kertoo.
Helsingin Jätkäsaareen rakentuva yhteisöllinen Kiertotalouskortteli on kehityshanke, jossa kestävät ratkaisut kytkeytyvät koko korttelin elinkaareen. Rakentaminen käynnistyi helmikuussa 2026, ja korttelin on määrä valmistua keväällä 2028. Hankkeessa painotetaan pitkäaikaiskestävää, hyvää asumisympäristöä, sekä kierrätettyjen ja kierrätettävien materiaalien käyttöä.
Kortteliin valmistuvan betonikerrostalon suunnittelutiimi tarkasteli rakennuksen tulevaa purettavuutta tutkimalla liitosalueiden toteutusta erityisesti terästen sijoittelun ja selkeiden purkulinjojen näkökulmasta.
Kiteen Puhoshallin laajennus edustaa korjaus- ja muutoshanketta, johon A-Insinöörit toi DfD-ajattelun. Kiteen kaupunki halusi korottaa suurta teollisuushallia, ja suunnitteluvaiheessa tunnistettiin mahdollisuus hyödyntää olemassa olevia rakenteita uudelleen, mikä lisäsi toteutuksen materiaalitehokkuutta ja toi kustannussäästöjä.
Purettavaksi suunnittelun tulevaisuus
DfD-suunnittelun kehitystä leimaa tällä hetkellä siirtymä periaatetasolta kohti käytäntöjä. Karjalaisen mukaan kehitysvaihe on vielä pitkälti tunnistavaa: olemassa olevia toteutustapoja tarkastellaan DfD-näkökulmasta, mutta käytännön soveltaminen vaihtelee merkittävästi toimijoiden ja maiden välillä.
”DfD-hankkeissa kehitystä ohjaa vahvasti kustannusneutraaliuden tavoite: ratkaisuja ei haluta eikä usein voida toteuttaa tavalla, joka nostaisi rakentamisen kokonaiskustannuksia merkittävästi. Tämän seurauksena kehitys painottuu nykyisten rakenteiden hienosäätöön ja pieniin parannuksiin purettavuudessa.”
Kehityksen seuraava suuri kysymys liittyykin mittaamiseen ja ohjaukseen: miten kasvavaa uudelleenkäytön potentiaalia voidaan huomioida esimerkiksi hiilijalanjälkilaskennassa tai muissa rakennusten elinkaaren arviointimenetelmissä.
Teksti: Anna Niemelä