”Liittoon kuuluvan työntekijän ei tarvitse selvitä yksin”, sanoo RIAn edunvalvontapäällikkö Mari Winter
Toukokuussa RIAn edunvalvontapäällikkönä aloittanut Mari Winter on rakennusalan konkari, kokenut luottamushenkilö ja pitkän linjan rialainen.
”Olen aina ollut kiinnostunut matemaattis-luonnontieteellisistä aiheista. Fysiikka, kemia, matikka ja historia oli koulussa ne helpoimmat aineet. Lukiossa tajusin, että tekninen ala ja nimenomaan rakentaminen on oma juttu”, RIAn edunvalvontapäällikkö Mari Winter kertoo.
Lukion jälkeen savolaislikan tie vei Iisalmesta Kajaaniin rakennuspiirtäjäkouluun. Kun hän valmistui, Suomea koetteli lama.
”Ei ollut mitään töitä. Soitin varmaan viiteenkymmeneen suunnittelutoimistoon, että olisiko piirtäjälle töitä. Minulle naureskeltiin, että ei me voida palkata, kun ei ole omallekaan porukalle töitä.”
Pakollisen välivuoden aikana Mari haki Otaniemeen opiskelemaan maisemasuunnittelua. Ovet eivät avautuneet, mutta vuonna 1997 hän pääsi Helsingin ammattikorkeakouluun opiskelemaan projektihallintaa. Lamavuosina Mari teki töitä Töölön sairaalassa sairaala-apulaisena.
”Kun valmistuin insinööriksi vuonna 2000, rakennusalan työllisyystilanne oli paljon parempi. Olin viimeisinä opiskeluvuosina ollut töissä rakennusliikkeessä ja sinne pääsin töihin heti, kun valmistuin.”
Aika pian Mari pääsi projektinjohtotöihin rakennuttajatoimisto KJ-Caselle. Sen jälkeen koitti neljän vuoden pesti Peabilla työmaainsinöörinä, jota seurasi 20 vuoden rupeama Rambollilla (ent. Pöyry). Siellä Mari työskenteli monipuolisissa talonrakennuttamisen ja infrarakennuttamisen tehtävissä muun muassa projekti-insinöörinä ja asiantuntijana.
Yritysmaailman opit
Ramboll-vuosilta Marille jäi vankka kokemus rakennuttaja- ja konsulttimaailmasta – sellaisesta työelämästä, joka on monelle rialaisellekin tuttu. Mari toimi pitkään myös luottamushenkilönä.
”Sain paljon sellaista käytännön ymmärrystä, jota ei työntekijänä välttämättä saa. Ymmärrän nyt paremmin ison yrityksen toiminnan ja päätöksenteon taustoja. Tiedän myös, millaiset vaikutusmahdollisuudet luottamushenkilöllä on esimerkiksi muutos- ja palkkaneuvotteluissa.”
Mari liittyi RIAan jo opiskeluaikana. Kuuluminen ammattiliittoon on ollut järkivalinta. Kun kuuluu liittoon, ymmärtää laajemmin työntekijän etuja. Työnantajapuoli pitää kyllä omista eduistaan huolen, Mari muistuttaa.
”Sitten jos tulee haasteita, liittoon kuuluvan työntekijän ei tarvitse selvitä yksin. Aina voi kysyä apua ja saada vastauksia. Ja tarvittaessa voi saada lakiapua.”
Rakennusalan suhdanne ja työmarkkinatilanne ovat edelleen heikot. Moni rialainen on lomautettuna. Mari kantaa huolta siitä, että taloudellinen epävarmuus ajaa rakentamisen ammattilaisia vaihtamaan alaa. On henkisesti raskasta, jos koko ajan joutuu murehtimaan tulevaisuutta ja pärjäämistä.
Tulevaisuuden ala
”Valtamediassa rakentamiseen liittyvä uutisointi on ollut pitkään negatiivista. Sitä olen miettinyt, että minkälainen kuva alasta syntyy niille ihmisille, jotka nyt pohtivat, mitä alkaisivat isona tekemään.”
Mari toivoo rakennusalan työnantajilta rohkeutta ja toimenpiteitä, jotta ammattilaiset saadaan pysymään työelämässä. Monessa yrityksessä ammattilaiset alkavat olla eläkeiässä ja tilalle tarvittaisiin nuoria osaajia oppimaan ja kasvamaan uusiin rooleihin.
”Mentorointiohjelmat ovat oikein hyviä, mutta lisäksi yrityksiin tarvittaisiin jatkuvaa, säännönmukaista toimintaa, jotta osaaminen ja tieto siirtyy.”
Mari haluaa muistuttaa, että tämä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen rakennusalan aallonpohja. Matalasuhdanne ei kestä loputtomiin.
”Tiedän, että se ei välttämättä lämmitä juuri häntä, joka nyt on lomautettuna tai työttömänä. Mutta töitä on ihan varmasti tiedossa. Ovatko ne juuri niitä töitä, joita on aiemmin tehnyt, ehkä ei, mutta esimerkiksi korjausrakentamisessa tulee varmasti olemaan töitä. Meillä on valtava korjausvelka. Kyllä rakennusala on joka tapauksessa tulevaisuuden ala.”
Teksti: Elina Lampela