”En usko unelmointiin vaan yhteisiin tavoitteisiin”, sanoo STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi
STTK:n tuore puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi haluaa edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Siksi häntä huolestuttaa hallituksen politiikka, jossa nämä arvot eivät näy.
On täysin sattumaa, että Else-Mai Kirvesniemi päätyi työmarkkinajärjestöuralle heti ensimmäisestä työpaikastaan lähtien. Vielä oikeustiedettä opiskellessaan häntä kiinnosti eniten kansainvälinen oikeus.
”Valmistuttuani vuonna 2000 hain laajasti kaikenlaisia tehtäviä, ja ensimmäiseksi napsahti vuoden määräaikainen lakimiehen työ Suomen Näyttelijäliitossa. Siellä tajusin, että tämähän on mahtava oikeudenala, ja hurahdin työoikeususkoon”, Kirvesniemi muistelee.
Pistoksen saatuaan Kirvesniemen oli helppo jatkaa liittomaailmassa. Seuraavat 15 vuotta kului Ammattiliitto Prossa lakimiehenä, lakiasiainpäällikkönä ja lopuksi palvelusektorin johtajana. Työoikeususko syveni.
”Ammattiyhdistysliikkeen toiminta tuli lähelle sydäntäni, ja ymmärsin, että täällä tehdään asioita ihmisten hyväksi. Sen jälkeen oli täysin selvää, että en enää halua muulle sektorille enkä varsinkaan työnantajapuolelle.”
Prosta Kirvesniemi siirtyi vuonna 2017 Tehyyn, jossa hän työskenteli kahdeksan vuoden ajan, ensin edunvalvontajohtajana ja sitten toiminnanjohtajana. Viime joulukuussa hänet valittiin STTK:n uudeksi puheenjohtajaksi.
Ei yhden koon sukkahousua
Kirvesniemi uskoo, että työskenneltyään 23 vuotta STTK:n kahdessa jäsenmäärältään suurimmassa jäsenliitossa, Prossa ja Tehyssä, hän osaa tasapainoilla julkisen ja yksityisen sektorin etujen yhteensovittamisessa ja jäsenten etujen ajamisessa. Näyttelijäliiton kautta hänellä on kokemusta myös pienen ammattiliiton edunvalvonnasta.
Nelivuotiskaudellaan uusi puheenjohtaja haluaa STTK:n lähentyvän jäsenliittojaan ja palvelevan niitä paremmin. Kaksitoista jäsenliittoa ovat hyvin erilaisia niin jäsenmääriltään kuin ammattialoiltaankin.
”STTK ei voi myydä yhden koon sukkahousua, joka ei sovi kenellekään. Palvelut tulee mukauttaa eri jäsenliittojen tarpeita vastaaviksi”, Kirvesniemi sanoo.
Se tarkoittaa tiiviimpää yhteistyötä, henkilökohtaista kontaktointia ja parempaa viestintää STTK:n ja jäsenliittojen välillä.
STTK:n tulee Kirvesniemen mukaan organisoitua niin, että keskusliittoon saadaan tarpeeksi tietoa siitä, mikä kullekin jäsenliitolle on tärkeää. Vastavuoroisesti jäsenliitoilta Kirvesniemi toivoo aktiivista yhteydenpitoa keskusliittoon päin.
”Näin STTK pystyy parhaiten vaikuttamaan juuri niihin lainsäädäntöhankkeisiin, jotka esimerkiksi RIAn jäsenkunnalle ovat ykkösprioriteetti. STTK on olemassa puhtaasti jäsenliittoja varten.”
Nollatoleranssi häirinnälle
Else-Mai Kirvesniemi on ensimmäinen naispuheenjohtaja 80-vuotiaassa STTK:ssa, jonka jäsenistä 77 prosenttia on naisia. Näkyykö liiton naisvaltaisuus tulevassa työnkuvassa?
”Ehdottomasti, mutta ei pelkästään. Täytyy muistaa, että STTK:hon kuuluu myös miesvaltaisia aloja. Yksi tärkeimpiä tavoitteitani on tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen. Tasa-arvon edistäminen tekee yhteiskunnastamme paremman niin naisille kuin miehille.”
Miesten ja naisten välinen palkkatasa-arvo on Kirvesniemelle tärkeä tavoite, mutta yhdenvertaisuuden hän soisi toteutuvan yhteiskunnassamme laajemminkin. Nykyisen hallituksen aikana kehitys on ollut päinvastaista.
”Meillä pitäisi olla nollatoleranssi kaikenlaiselle häirinnälle mukaan lukien seksuaalinen häirintä. Myös rasistinen, epäasiallinen kommentointi on lisääntynyt. Nämä ovat teemoja, joihin STTK tulee jatkossa vaikuttamaan”, hän sanoo.
Vastakkainasettelun purkaminen ja suvaitsevaisuuden lisääminen ei ole helppo tehtävä. STTK pyrkii osaltaan osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuomaan esiin omia arvojaan edistäviä argumentteja ja argumentoijia.
Epävakaat työmarkkinat
Työsarkaa riittää, ja näinä aikoina työoikeususkoon hurahtaneen usko on koetuksella.
”Työmarkkinat ovat täysin sekaisin tällä hetkellä. Meillä ei ole mitään yhteisesti sovittua neuvottelukehikkoa, jotta yhteiskunta toimisi hyvin ja vakaasti.”
Elinkeinoelämän keskusliitto EK luopui vuonna 2016 keskusjärjestöneuvotteluista, ja tilalle tulivat liittokohtaiset neuvottelut. Kirvesniemi on pettynyt nykyhallitukseen, jonka politiikka on hänen mielestään epätasapainoista. Lainsäädäntövalmistelu on huolestuttavassa tilassa eikä kolmikantainen yhteistyö toimi, koska poliittinen ohjaus on niin vahva.
”Kolmikantaisen lainvalmistelutyön idea on ollut se, että työnantajien ja työntekijöiden näkemyksiä yritetään sovittaa yhteen. Tällä hetkellä EK:lla ei ole tarvetta tehdä kompromisseja, koska se voi laskea sen varaan, että hallitus vie eteenpäin juuri sellaista lainsäädäntöä kuin se haluaa”, sanoo Kirvesniemi.
”Tämän hallituskauden aikana on runnottu läpi lukuisia palkansaajan asemaa heikentäviä lainsäädäntöhankkeita, kuten leikkaukset työttömyysturvaan, sairauspäivärahaan ja asumistukeen sekä aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan poistaminen. Parhaillaan eduskunta on laajentamassa määräaikaisten työsuhteiden käyttöä, mikä heikentää erityisesti nuorten ja naisten asemaa työelämässä.”
Uudenlainen malli
Kirvesniemi haluaa lisätä yhteistyötä. Hänen mielestään tarvitaan uusi, yhdessä sovittu työmarkkinamalli, joka toisi vakautta työmarkkinakenttään. Siinä sovittaisiin puitteet työehtosopimustoiminnalle ja kaikilla olisi yhteisymmärrys siitä, missä rajoissa asioista voidaan neuvotella.
”Tämä voi olla utopiaa. Kenties työnantajapuolella ei ole minkäänlaista halua lähteä rakentamaan kanssamme tällaista uudenlaista mallia. Toivon kuitenkin, että on.”
”Toivon, että eduskuntavaalien jälkeen meillä on hallitus, joka tunnustaa aidot kolmikantaiset neuvottelut ja tukee oikeusvaltiomme olemassaoloa”, Kirvesniemi sanoo.
Palkansaajapuolella yhteistyö on Kirvesniemen mukaan joka tapauksessa välttämätöntä. Ammattiyhdistysliike on tarpeellinen, sillä tulevaisuuden neuvottelukentässä mikään liitto ei selviä yksin.
”Lainsäädännön ja sääntelyn tulee suojata heikompaa osapuolta. Yritykset kyllä pystyvät valvomaan varsin hyvin omaa etuansa, mutta palkansaajat tarvitsevat etujensa puolustajaa. Keskusjärjestöt pystyvät auttamaan ja toimimaan jäsenliittojensa turvakaarena.”
Haasteista huolimatta Kirvesniemen työoikeususko ei edelleenkään horju.
”En usko unelmointiin vaan yhteisiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen töitä tekemällä. Parasta työssäni on se, että saan tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat samat arvot eli haluavat hyvää ihmisille ja palkansaajille sekä tasapainoa yhteiskuntaan.”
Teksti: Anne Soininen