Rakennetun ympäristön toimiala muuttuu tulevaisuudessa isoilla hyppäyksillä.  Uudet tuotantomenetelmät ja teknologiat, digitalisaatio sekä materiaali- ja energiatehokkuus edellyttävät monialaista osaamista alalla työskenteleviltä. Suurten rakennusprojektien ja -prosessien suunnittelu ja hallinta korostuvat, samoin personoituihin palveluihin ja palvelumuotoiluun liittyvä osaaminen.  Alan tehtävät monialaistuvat. Pysyvätkö alan koulutus ja itse opiskelijat mukana?

Aloittavien ammattikorkeakouluopiskelijoiden koulutustaustat ovat erilaisia. Ylioppilastutkinto on ollut perinteisesti valtatutkinto, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus on jo lähes yhtä suuri. Polku opiskelijaksi ei ole enää yhtä suoraviivainen kuin ennen, kun huomioidaan aikuisopiskelijoidenkin erilaiset koulutustaustat. Osa opiskelijoista tulee opiskelemaan suoraan työelämästä, toiset taas lukion penkiltä. Oppilaitoksille ja opettajille tilanne on välillä haastava; miten yhdistää kunnianhimoiset opetussuunnitelmien tavoitteet, opiskelijoiden erilaiset koulutustaustat ja tavoitteet opiskelulle?

Ammattikorkeakoulussa opiskelevat odottavat, että koulutus on laadukasta.  Kyselyiden mukaan he ovat valmistuttuaan tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. Ammattikorkeakoulut ovat toistaiseksi onnistuneet varsin hyvin vastaamaan opiskelijoiden odotuksiin. On tärkeää, että tulevaisuudessa koulutus säilyy laadukkaana eri puolilla Suomea. Tämä edellyttää yhä tiiviimpää yhteistyötä ammattikorkeakoulujen välillä, esimerkiksi yhteisen opintotarjonnan lisäämistä tulevaisuudessa.

Rakennusalan koulutus antaa hyvät perustiedot työelämän tarpeisiin, mutta on selvää, etteivät opetussuunnitelmat pysy työelämän muutoksissa aina perässä. Kaikkea tarvittavaa osaamista ei voida tutkintoon sisällyttää. Tulevien ammattilaisten on hankittava uutta osaamista koko työuransa aikana. Jatko- ja täydennyskoulutuksen merkitys kasvaa entisestään ja työelämän aikaisen osaamisen täydentäminen on kaikille alalla toimiville tarpeen. Alan järjestöjen, oppilaitosten ja työnantajien on kehitettävä kulttuuria, jossa kannustetaan ja edistetään lisäosaamisen hankkimista jo työuran alkuvaiheessa.

Työharjoittelun tärkeyttä ei voi olla korostamatta. Käytännön harjoittelu työmailla ja muilla alan työpaikoilla tarjoaa monelle opiskelijalle ensimmäisen kosketuksen alan töihin. Teorian lisäksi tarvitaan käytännön kokemusta. Opiskelijat odottavat, että heidät perehdytään harjoitteluun tullessa riittävästi; työturvallisuuskäytännöt ja yleiset käytännöt on työnantajien käytävä tarkasti harjoittelijoiden kanssa lävitse.  Ei pidä myöskään väheksyä ensivaikutelman merkitystä, tervetulleeksi kokeminen on harjoittelijoille erittäin tärkeää. Hyvä kello kuuluu kauas, paha vielä kauemmas.

Valmistuttuaan opiskelijat sijoittuvat erittäin hyvin työelämään. Ammattikorkeakoulutus antaa valmiudet hyvin moninaisiin tehtäviin ja opiskelijoiden urapolut ovat erilaisia. Opiskelijat kaipaavatkin kouluilta enemmän rohkaisua ja neuvontaa oman polkunsa löytämiseen. Vaikka työelämä houkuttelee, tutkinto takataskussa työelämässä on enemmän mahdollisuuksia. Koko alan etu on se, että yhä useampi opintonsa aloittanut saa myös tutkintonsa valmiiksi.  Ei pidä haikailla opiskelupaikkojen lisäämisen kanssa, vaan keskittyä siihen, että opiskelijat valmistuvat.

Suhtaudumme tulevaisuuteen positiivisesti. Nykynuoret ovat nopeita omaksumaan uusia asioita ja he pärjäävät alan muutoksissa. Alan ammattikorkeakoulutuksen suurin haaste on säilyttää vetovoimaisuutensa tulevien opiskelijoiden keskuudessa. Siinä on haastetta meille kaikille.

Antti Aarnio
Edunvalvontapäällikkö

Katrina Kukkonen
Projekti-insinööri

Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 10.1.2020.

Jaa sivu