Suomessa ei ehkä ymmärretä riittävästi ikärakenteen muutoksen vaikutuksia työmarkkinoilla. Varsinkin eläköityminen aiheuttaa työvoimapulaa, jos eläkkeelle siirtyvien tilalle ei löydy työntekijöitä pienemmistä nuoremmista ikäluokista.  Mutta työvoimapula ei iske heti, vaan lähitulevaisuudessa tilanne voi olla hyvin erilainen kuin vaikkapa 10–20 vuoden päästä. 

Opetushallituksen alainen Osaamisen ennakointifoorumi (OEF) on arvioinut työvoiman riittävyyttä ja osaamista suhteessa uusiin avautuviin työpaikkoihin keskipitkällä aikavälillä eli 5–9 vuoden aikajänteellä. Tarkastelun viitevuosi on 2028, jota peilataan vuoden 2019 tilanteeseen.  

Siinä tarkastellaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista sen kautta, miten työvoiman tarjonta riittää kattamaan avautuvien työpaikkojen määrän. OEF:n arvion mukaan rakennustoiminnan sekä yhdyskuntasuunnittelun johtajien ja asiantuntijoiden ammattialalla, jonka työllisten määrä oli 52 421 vuonna 2019, kohtaanto on tasapainossa vuonna 2028. Työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat melko siis hyvin vuonna 2028.   

Ehkei yllättävää, sillä itse asiassa suurimmassa osassa arvioinnin kohteena olleista 75 ammattialasta kohtaanto on tasapainossa vuonna 2028, lukuun ottamatta tiettyjä luonnonvara- ja soteammattialoja sekä energia-alaa. 

Entäpä jos tarkastellaan vuotta 2035? Tilastokeskuksen tuoreimman, syksyllä 2021 tehdyn väestöennusteen mukaan väkiluvun ennustetaan kääntyvän laskuun vuonna 2034. Vuoteen 2040 mennessä kaikkien alle 45-vuotiaiden ikäryhmät tulevat pienentymään. Aiemmista OEF:n selvityksistä on käynyt ilmi, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden tarve kasvaa merkittävästi monella rakennusalan sektorilla vuoteen 2035 mennessä. Pienenevistä ikäluokista pitäisi riittää ensin opiskelijoita ja sitten työntekijöitä kaikkialle kansantaloudessa, mutta erityisesti rakennusalalle. 

Yksi rakennusalan haasteista on se, että työvoima tulee johtaja- ja asiantuntijatason ammattialalla muita aloja enemmän korkeakoulutuksen kautta. Maahanmuuton kautta työvoimaa tulee taas muita aloja vähemmän. Työvoiman tarjonta riippuu siis lähes täysin koulutuksen kautta alalle tulevista, sillä myöskään työvoiman ulkopuolelta tai työttömyydestä ei tule juuri jo valmiiksi koulutettua työvoimaa alalle. 

Kaikkien alan toimijoiden tulisi vakavasti pohtia keinoja, joilla ala saa riittävästi koulutettua työvoimaa jo reilun vuosikymmenen päästä. Miten alan korkeakoulutusta tulee kehittää, jotta se palvelee 2030-luvulla paremmin työelämää, ja on houkutteleva vaihtoehto koulutusvaihtoehtoja miettiville nuorille? Kuinka voidaan kehittää lisää joustavia opintopolkuja ja muuntokoulutuksia siten, että siirtymää muilta aloilta saadaan nykyistä enemmän? Miten työelämää kehitetään, jotta alan veto- ja pitovoima säilyy ja ihmiset jaksavat tehdä pidempiä työuria? Ja millä keinoin nostetaan koulutettujen maahanmuuttajien osuutta alalla? 

Joulupukki on melkein ovella, mutta niin on 2030-lukukin.  

Kirjoittaja:

Antti Aarnio 
Edunvalvontapäällikkö 
OEF:n rakennetun ympäristön ennakointiryhmän varapuheenjohtaja

Jaa sivu