Ympäristöministeriö keräsi tammikuussa verkkokyselyllä kommentteja asuntomarkkinoista ja asuntopolitiikasta ohjelman valmistelua varten. RIA vastasi kyselyyn. Päätin tehdä vastauksista blogitekstin, joka sisältää kaiken kattavat vastaukset. Lukuiloa. 

Kokonaisuudessa asuntomarkkinat toimivat hyvin. Asuntomarkkinoille ei ole syntynyt kiinteistökuplia, rahoitusmarkkinat ovat terveet ja ylivelkaantuminen ei ole karannut käsistä. Pimeä asuntomarkkina ei vaikuta suurelta.  Asunnon vuokraaminen ja ostaminen on kohtuullisen toimivaa, markkinat toimivat. Julkinen ja yksityinen rakentaminen on varsin hyvässä tasapainossa.  Akuutti asuntopula on melko vähäistä ja keskittynyt vain pääkaupunkiseudulle.

Asuntomarkkinoilla on kuitenkin haasteita. Kasvukeskuksissa asumiskustannukset, erityisesti vuokrat, kohoavat vauhdilla. Nuorilla aikuisilla on vaikeuksia päästä ensiasunnon omistajaksi tai löytää kohtuuhintaista vuokra-asuntoa.  Syrjäseuduilla taas markkinat hiipuvat. Rakentamisen kannalta alueiden eriarvoistuminen ja maantieteellinen jakautuminen on hyvin huolestuttavaa.

On myös viitteitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla esiintyy ongelmia rakentamisen laadussa, erityisesti uudisasuntotuotannossa.  On urakoitsijoita, jotka yrittävät välttää vastuutaan. Korjaussuunnittelijoiden pöydillä on liikaa alle 10 vuotta vanhojen rakennusten peruskorjaussuunnitelmia.  On liian helppo tehdä välttävää laatua asunnonostajille.

Miten sitten varmistetaan riittävää kysyntää vastaava asuntotuotanto tulevaisuudessa? Riittävän kaavoituksen toteuttamisella, infrainvestointien ja asuntotuotannon yhteyden tiivistämisellä. Kaupunkikeskuksissa MAL-sopimuksilla ja tiiviimmällä vuoropuhelulla kuntien välillä.

Toimivien vuokramarkkinoiden turvaaminen edellyttää vuokra-asuntojen riittävän määrän rakentamista. Lainsäädäntö vaikuttaa toimivan hyvin, eikä näytä olevan tarvetta muutoksille vuokra-asuntoja koskevassa lainsäädännössä. Tuettujen vuokra-asuntojen ”markkinat” eivät ole kovin toimivia, asunnoissa ei ole vaihtuvuutta ja asuntoihin on pitkät jonot. Vuokra-asuntomarkkinoiden kannalta ei välttämättä ole hyvää kehitystä, että ulkomaiset isot toimijat ovat kahmineet omistukseensa ison määrän vuokra-asuntoja.

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Miten asuntopolitiikalla voidaan edistää tämän tavoitteen saavuttamista? Vuoden 2035 tavoite tulee eteen nopeasti, eikä pitkällä aikavälillä tärkeillä teoilla (alueiden suunnittelu, kaavoitus, liikenneyhteydet) ei enää ehditä juurikaan vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseksi. Sen takia rakennustuotannon merkitys korostuu lyhyellä aikavälillä. Rakennustuotannon pitäisi pystyä vähentämään hiilidioksidipäästöjä, jotta hiilineutraalisuustavoite toteutuisi.  Asuntopolitiikalla voidaan edistää rakennustuotannon päästöjen vähentymistä rakentamalla elinkaareltaan yhä vähäpäästöisempiä asuntoja. Rakentamisen tutkimus- ja kehitysresurssien sekä laadukkaan koulutuksen turvaaminen ja kehittäminen on entistä tärkeämpää.

Myös vähäpäästöisen joukkoliikenteen ja asuntopolitiikan yhteyden tehostaminen ja sitä kautta pyrkiminen yksityisautoilun vähentämiseen on tärkeää. On myös tärkeää, pitää yllä pk-seudun ulkopuolisen alueen vetovoimaa, jotta työmahdollisuuksia riittää myös kasvukeskusteen ulkopuolella.

Miten asuntokannan korjaustarpeeseen tulisi vastata tulevaisuudessa? Lähtökohtaisesti omaisuudesta huolehtiminen kuuluu omistajille (asunnonomistajille). Tarvitaan lisää tietoa ja koulutusta. Korjausavustuksilla voidaan tehdä täsmäiskuja tarpeen mukaan.  Korjausrakentamisen puolella ei pidä tehdä asioita liian vaikeaksi ja vaatia raskaita ja tarpeettomia taloudellisia uhrauksia kiinteistöjen omistajilta. Tekniset parannukset ja uudet järjestelmät ovat kalliita asentaa vanhoihin rakennuksiin ja vievät tilaa muilta tärkeämmiltä ratkaisuilta. On järkevää edistää korjausrakentamista suositusten ja ohjausten avulla, ei ehdottoman pakon kautta.

Kuntien vuokrataloyhtiöiden asuntokannan kunnossapito on vaikeaa muuttotappioalueilla. Tämä edellyttää uudenlaisia ratkaisuja ja kenties asuntojen purkamista enemmissä määrin.

Pääsääntöisesti asumisen tukijärjestelmä (Kelan maksama) toimii hyvin: tuki suuntautuu sitä tarvitseville. Ongelma on tuen kokonaissumman kiihtyvä kasvu ja se, että yhä useampi palkkatöissä oleva joutuu hakemaan asumistukea.

Valtion tukemalla asuntotuotannolla on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa. Valtion tukeman asuntotuotannon asemaa ei saa heikentää.  Pienituloisten asema tuskin paranee valtion asuntotuotantoa vähentämällä.  Valtion tuotannolla on perinteisesti ollut suhdanteita tasaava vaikutus, tälle on vielä tarvetta tulevaisuudessakin.

Kuntakohtaiset erot riittävän kaavoitustavoitteen saavuttamisen suhteen ovat suuret. Asumiseen asemakaavoitettua kerrosalaa ei kaavoiteta riittävästi kasvavilla kaupunkiseuduilla. Kuntien hallitusten tai valtuustojen tulee seurata tarkemmin kaavoituksentilanne. Sitoumuksista on myös pidettävä kiinni.  

Mikä on maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten merkitys asuntotuotannon tavoitteiden saavuttamisessa? Merkittävä isoilla kaupunkiseuduilla, esimerkiksi Helsingin seudulla. Erityisesti liikenneinvestointien ja asuntotuotannon parempi yhteensovittaminen on tuonut tuloksia. MAL sopimusten avulla ei ole kuitenkaan onnistuttu saavuttamaan valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon tavoitteita. Näiden vuokra-asuntojen riittävän rakentamiseen ei edes MAL-sopimus näytä pystyvän.

Näin se on.

Antti Aarnio
Edunvalvontapäällikkö
Rakennusinsinöörit- ja arkkitehdit RIA ry

Jaa sivu