Väistämättä tulee usein mieleen, että tasa-arvoajattelun kehityksessä on samoja piirteitä kuin Yhdysvaltojen roturistiriidoissa. Rotuongelma on kestänyt vuosisatoja ja edelleenkin rasistista ajattelua löytyy huomattavia määriä positiivisesta kehityksestä huolimatta. Ei tokikaan voida sanoa, että olisi samasta asiasta kysymys mutta mielestäni näissä molemmissa on yksi yhteinen piirre; asiat kehittyvät liian hitaasti. Olen myös havainnut, että tasa-arvoajattelua pidetään esillä juhlapuheissa ja yritysten yhdenvertaisuus suunnitelmissa muuta käytännössä asia ei näy. Edelleenkin on valitettavasti havaittavissa rakennusalalla epätasa-arvoisuutta esimerkiksi urakehitykseen ja palkkaukseen liittyvissä asioissa.

Muutos on isolta osalta meidän miesten käsissä. Kun valitaan uusia asiantuntijoita tehtäviin niin sukupuolella ei pitäisi olla valintahetkellä mitään merkitystä. On myös edelleen paljon rakennusalan yrityksiä, joista puuttuu selkeästi kirjattuna yhdenvertaisuuden periaatteet. Tasa-arvoajattelu lähteekin ensisijaisesti miesten asenteista. Sama piirre on Yhdysvaltojen roturistiriidoissa, ongelma lähtee pitkälti ihmisten asenteista ja myös peloista.

Tasa-arvo voisi olla kiinteistö- ja rakennusalan valtti. Rakennusalan vetovoima, niin tulevien opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin silmissä, on alalle merkittävä tulevaisuudenkysymys. Ihmisille muodostunut mielikuva alasta vaikuttaa keskeisesti yleiseen vetovoimaan. Tiedämme, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän koulutettuja osaajia rakennus- ja suunnittelualalle. Rakennusala voisikin nostaa tasa-arvon edistämisen uudelle tasolle. Onneksi naisten osuus onkin alalla pikkuhiljaa noussut. Olisi erittäin toivottavaa, että alan sukupuolijakauma monipuolistuisi entistä enemmän. Mutta silti alalle tarvittaisiin huomattavasti enemmän naisia. Tasa-arvoajattelun pitäisi olla alan yleisten tavoitteiden keskiössä.

Työelämän tasa-arvo on kehittynyt, mutta ei vielä läheskään tarpeeksi. Naisten ja miesten välillä esiintyy yhä palkkaeroja. On myös tiedossa, että useat naispuoliset alalla työskentelevät ovat kertoneet olevansa alipalkattuja suhteessa samaa työtä tekeviin miehiin. Lähtökohtana pitää olla, että samasta työstä maksetaan sama palkka. Tästä ei pitäisi tinkiä.

Myös perheystävällisyys on tasa-arvon kehittämistä. Perheen perustaminen ja perhevapaalla oleminen on luonnollinen osa ihmisen elinkaarta ja näitä tilanteita työelämässä pitää tukea. Yhä useampi rakennusalalla työskentelevä isäksi tullut voisi käyttää yhteiskunnan tarjoamaa mahdollisuutta käyttää perhevapaita. Työnantajien pitäisi myös kannustaa ja mahdollistaa perhevapaiden käyttöä niin miehille kuin naisillekin. Hallituksen ajama perhevapaauudistus antaakin tulevaisuudessa tähän entistä paremmat mahdollisuudet.

Tasa-arvon kehittäminen on mitä parhainta tulevaisuudentyötä. Mitä tasa-arvoisemmaksi kiinteistö- ja rakennusala kehittyy, sitä houkuttelevampi se on tulevaisuudessa. Mutta muutos lähtee ensisijaisesti asenteiden muuttamisesta. Pikkuhiljaa on edistytty asenteiden parantamisessa mutta yhä vielä riittää tekemistä. Yritykset myös tarvitsevat tulevaisuudessa entistä enemmän sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä. Ne yritykset, jotka ottavat niin tasa-arvoajattelun kuin perheystävällisyyden toimintansa keskiöön, ovat tulevaisuudessa vahvoilla.

Tommi Luukkonen