Riitta Rapp aloitti työnsä RIA-liitossa vuonna 1984 – työuran 40-vuotispäivää juhlittiin huhtikuussa. Vuosikymmenten varrella hän on päässyt kokemaan monenlaiset vaiheet toimiston arjessa ja näkemään työelämän lukuisat muutokset laajemminkin.
Artikkeli: RIA-lehti 2/2024
Riitta Rapp aloitti työnsä RIA-liitossa 9.4.1984. Alun perin hän tuli taloon avustamaan liiton julkaiseman Rakennusteollisuus-lehden tekemisessä ja toimistoarjen pyörittämisessä.
”Työni oli huomattavasti liikkuvampaa kuin nyt. Paljon oli juoksutytön hommia, kun hain esimerkiksi lehteen tulevia kuvia Lehtikuvan toimistolta – eihän niitä vielä silloin sähköisesti pystynyt lähettämään. Toimenkuva käsitti kaikkea mahdollista kopioinnista kauppareissuihin ja kokousjärjestelyihin. Kokouksia pidettiin paljon enemmän kuin nykyään”, Riitta muistelee.
”Arjessa isoin muutos liittyy tietysti toimistotekniikkaan. Urani alussa tärkeimmät työvälineeni olivat kirjoituskone ja korjauslakka”, hän nauraa iMacinsa ääressä.
Toimistoapulaisen tehtävistä Riitta siirtyi jäsenpalveluneuvojaksi vuonna 2000, edeltäjän jäädessä eläkkeelle
”Silloin melko vastikään sähköistyneessä jäsenrekisterissä oli paljon opeteltavaa, koska homma lankesi käsiini nopealla aikataululla ja melko yllättäen. Pieniä sekaannuksiakin saattoi ensimetreillä sattua, mutta kun sain järjestelmän haltuuni, olen nauttinut työstäni todella paljon.”
Henkilökohtaiset kohtaamiset vaihtuneet sähköisiin
Menneiden vuosikymmenten aikana jäsenet olivat tuttu näky RIAn toimistolla. Asioita käytiin selvittämässä ja laskujakin maksettiin paikan päällä. Nyt jopa puhelinsoitot ovat vähentyneet. Suurin osa yhteydenotoista tulee sähköpostilla. Niiden aiheet ovat kuitenkin säilyneet lähes ennallaan. Riitta luettelee vuodesta toiseen eniten kuulemiaan kysymyksiä
”Koira söi laskun, saanko sen uudestaan? Olenko muistanut maksaa laskuni? Kuulunko liiton lisäksi myös työttömyyskassaan? Jos en, miten siihen voi liittyä?
Neuvoja kaivataan niin ikään työelämän ongelmatilanteissa
”Jäsenyyteen liittyvissä asioissa ei tule enää juurikaan vastaan kysymyksiä, joihin en osaisi vastata. Mutta erikoistapaukset ja ongelmatilanteet ohjaan tietysti aina asiantuntijoiden, kuten edunvalvontapäällikön hoidettavaksi”, Riitta kertoo.
”Juuri nyt jäseniä tuntuu askarruttavan esimerkiksi palkkasuosituksiin liittyvät asiat, kassaan kuuluminen sekä se, kuinka tulee toimia lomautuksen tai työttömyyden osuessa kohdalle.
Yhteydenottoja Riitalle tulee edelleen paljon, mutta selvästi vähemmän kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
”Suuntaus johtuu siitä, että nyt tietoa on paljon enemmän ja helpommin saatavilla myös RIAn nettisivuilta.”
Itsenäinen työ innostaa ja sitouttaa
Tullessaan parikymppisenä RIAan töihin, Riitta ei ajatellut jäävänsä taloon eläkeikään asti. Jopa alanvaihto on matkan varrella käynyt mielessä – hän kertoo haaveilleensa poliisin ammatista, mutta päätyi lopulta suorittamaan lähihoitajan tutkinnon vuosien 2015–17 aikana. Paluu omaan jäsenpalveluneuvojan työhön oli silti selvää opintovapaan jälkeenkin
”Pidän erityisesti työn itsenäisyydestä. Voin itse vaikuttaa päivän kulkuun ja useimmiten päätän hoitaa helpot kysymykset nopeasti alta pois, jotta pystyn paremmin keskittymään enemmän aikaa ja pohdintaa vaativiin tapauksiin”, Riitta kertoo.
Vaikka työuraa ennen eläköitymistä on jäljellä enää vain muutamia vuosia, Riitta on valmis opettelemaan vielä kokonaan uusiakin asioita.
”Todennäköisimmin ne tulevat liittymään jäsenrekisterin muutoksiin tai sen uusimiseen jopa ihan kokonaan. Ehdottomasti olen valmis ottamaan senkin haltuun.”
Riitta kertoo, että jäsenten lisäksi parasta hänen työssään ovat myös kollegat.
”Työkavereita on tietysti ehtinyt tulla ja mennä iso joukko tässä 40 vuoden aikana. Joidenkin lähtöön on liittynyt paljon haikeutta, mutta onneksi uusia mukavia ihmisiä on aina tullut tilalle. Kaiken kaikkiaan on silti vaikeaa kuvailla, mikä minut on saanut juurtumaan RIAan näin tiiviisti ja pitkäksi aikaa. RIAssa on vain se jokin , jota on mahdotonta selittää!”
Teksti ja kuva: Tanja Määttänen
ria.fi