Rakennukset kuluttavat noin 40 % EU:ssa käytetystä energiasta ja siitä muodostuu 36 % kasvihuonepäästöistä.

Uusi direktiivi, EPBD, on yksi osa EU:n Fit for 55 pakettia, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöistä 55 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Se on saatettava voimaan kansallisessa lainsäädännössä viimeistään vuoden 2026 alkupuolella.

Direktiivin keskeisin sisältö liittyy uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimuksiin ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Isossa kuvassa tavoitteena on saavuttaa kokonaan päästötön rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi parhaat nykyiset ratkaisut tulee ottaa käyttöön tehokkaasti ja viipymättä kaikessa rakentamisessa, jossa korostuu rakenteellinen energiatehokkuus.

Olemassa oleva rakennuskanta merkittävässä roolissa

Rakennukset kuluttavat noin 40 % EU:ssa käytetystä energiasta ja siitä muodostuu 36 % kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennuskannan osuus tavoitteiden saavuttamisesta onkin merkittävä. Direktiivin olemassa olevalle rakennuskannalle asettamat vaatimukset koskevat sen korjaamista. Tässä energiatehokkuuden parantamisessa keskeinen rooli on rakennusten paremmalla lämmöneristämisellä, koska ilman sitä ei ole mahdollista päästä asetettuihin tavoitteisiin.

Uusien rakennusten vaatimukset kiristyvät

Uusien rakennusten kohdalla vaatimukset ovat olemassa olevan rakennuskannan vaatimuksia korkeammat. Direktiivissä lähdetään liikkeelle siitä, että kaikki uudet rakennukset tulee olla päästöttömiä rakennuksia vuosien 2028/2030 alusta. Päästöttömän rakennuksen perusta on rakenteellisesti erittäin energiatehokas, eli hyvin lämmöneristetty vaippa, jonka ansiosta energian tarve on pieni ja se voidaan toteuttaa uusiutuvilla ratkaisuilla. Minimiedellytyksenä on, että uusien rakennusten kaikkia energiatehokkuusvaatimuksia tulee parantaa vähintään 10 % ja kustannusoptimaaliselle tasolle noin 30 vuodelle ajalle laskettuna, eli vaatimukset tulevat kiristymään.

Sekä uusien että olemassa olevien rakennusten energiatehokkuusvaatimusten uudistuksen yhteydessä on tärkeää, että vaatimustaso asetettaan kerralla riittävän hyvälle tasolle, eikä asetusuudistuksia tarvitse tehdä muutaman vuoden välein. Tällä tavoin ala pystyy suunnittelemaan omaa toimintaansa pitkäjänteisesti ja kehittämään ratkaisujaan siten, että niiden tekninen suorituskyky ja kustannustehokkuus vakioituvat uudelle vaatimustasolle kerralla. Tämä suojaa myös kiinteistön omistajia parhaiten energian hinnan vaihteluilta ja rakenteellinen energiatehokkuus tuo resilienssiä rakennuskantaamme.

Asso Erävuoma & Jussi Jokinen
Finnfoam Oy

Artikkeli on julkaistu RIA-lehdessä 1/2024. Finnfoam tukee KesäRIA-tapahtumaa.