Asumisen vuosisadat Suomenlinnan saarilla
Tanja Määttänen (tanja.maattanen
ria.fi
Suomenlinnassa on asuttu sen rakentamisen historian alusta eli 1700-luvun puolivälistä alkaen. Olennaisimpina ajallisina kerrostumina sen rakennuskannassa näkyvät Ruotsin, Venäjän ja Suomen armeijan ajat. Viime syksynä valmistuneessa asuinrakennuksen korjaushankkeessa oma merkittävä roolinsa on myös 1970-luvun arkkitehtuurilla.
Suomenlinnan Varuskuntakorttelia on korjattu rakennus kerrallaan ja yksi odottaa vielä vuoroaan. Viimeisimpänä on valmistunut Vaasan Kasarmina tunnettu, korttelin suurin kohde. Siinä keskityttiin ennen kaikkea talotekniikan päivittämiseen nykyvaatimuksia vastaavaksi, mutta asuntojen sisäpinnatkin saivat silauksensa. Julkisivu ikkunoineen jäi ennalleen.
Vaasan Kasarmi on valmistunut vuonna 1853 ja ollut nimensä mukaisessa käytössä 1960-luvulle saakka. Tuolloin muualla Suomenlinnassa asuneet arkkitehdit ottivat asiakseen sen muuttamisen asuinkäyttöön. Ensimmäiset siviiliasukkaat muuttivat taloon tasan 50 vuotta sitten.
1970-luvulla alkoi korjaushankkeiden aika
Koska Vaasan Kasarmissa oli ollut lähinnä suuria miehistösaleja, sen sisäpuolisista tiloista vain porraskäytävät voitiin pitää alkuperäisellä mallillaan edellisessä, eli vuonna 1974 valmistuneessa peruskorjauksessa. Uusien asuntojen huonejako ja muut yksityiskohdat noudattelivat hankkeen aikakaudelle tyypillistä arkkitehtuuria ja estetiikkaa.
”1970-luvun korjaustapa on ollut hyvin erilainen kuin nyt. Silloin tuotiin nykyistä huomattavasti helpommin näkyviin oman aikakauden arkkitehtuuria vanhoissakin kohteissa. Näin ollen näissäkin asunnoissa on vahvasti läsnä kyseisen vuosikymmenen tunnelma”, kertoo rakennuttaja-arkkitehti Tiina Koskenniemi Suomenlinnan hoitokunnasta.
Viime syksynä valmistuneessa kunnostuksessa oltiin uskollisia 50 vuoden takaisille valinnoille. Asunto- tai huonejakoihin ei tehty muutoksia missään muualla kuin muutamissa maantasakerroksen asunnoissa, joita yhdistämällä saatiin aikaan kaksi esteetöntä asuntoa.
”Sekä pinnoiltaan että kalusteiltaan modernisoitua kylpyhuonetta lukuun ottamatta ainoa näkyvä muutos on huoneistojen sisävärityksen hienoinen päivittäminen. Se poikkeaa jossain määrin 70-luvun vahvasta värimaailmasta, mutta yhtymäkohtia siihen haluttiin jättää. Ulko-ovi on sisäpuolelta kirkkaan turkoosi ja kiinteisiin keittiökalusteisiin ja vaatekaappeihin on valittu hiukan vaaleampi sävy alkuperäisestä väristä. Kalusteet ovat alkuperäiset. Ne olivat hyvää materiaalia ja helposti korjattavissa, joten niiden uusiminen ei olisi ollut edes järkevää”, Koskenniemi luettelee.
Suomenlinnan rakennuskantaa on korjattu jatkuvasti 1970-luvulta alkaen. Koskenniemi kertoo kaikkien asuinrakennusten olevan keskenään hyvin erilaisia, ja että Vaasan Kasarmi on ainoa, jossa nimenomaan 70-luku näkyy näin selvänä ajallisena kerrostumana.
”Hyvä vertailukohde on Noakin arkiksi kutsuttu talo, jossa eri aikakausia näkyy huomattavasti monipuolisemmin. Kyseessä on Suomen ensimmäinen asuinkerrostalo, joka on valmistunut vuonna 1771. Toisin kuin monet muut Suomenlinnan rakennuksista, se on ollut asuinkäytössä koko historiansa ajan. Edellisen kerran sitä on kunnostettu 2000-luvulla, mutta keittiöissä on edelleen jäljellä vanhoja puuhelloja, samoin kuin asuinhuoneissa pelti- ja kaakelikuorisia pystyuuneja ja niin edelleen. Osaan huoneistoista on jätetty näkyviin aivan alkuperäisiä seinämaalauksiakin, tosin pleksillä suojattuna.”
Se mikä on säilynyt, on aitoa
Suomenlinnan hoitokunnan hallinnassa on noin 315 alueen reilusta 350 asunnosta. Sen hallinnoimat asunnot ovat valtion omistamia vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Saarilla olevat omakotitalot ovat yksityisessä omistuksessa, mutta niidenkin tontit omistaa valtio. Ainoastaan kirkko seisoo omalla maallaan.
Rakennustyöt saarella alkoivat 1700-luvun puolivälissä ja pian sen jälkeen sinne rakennettiin myös asuntoja, lähinnä upseeristolle ja kauppiaille. Toisen maailmasodan jälkeisessä Suomessa oli kova asuntopula, joten siihen aikaan saarella oli paljon väkeä – koteja ja kortteereja pystytettiin mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin, jopa linnoituksiin.
Laajamittaiset kunnostustyöt alkoivat vuoden 1973 jälkeen, jolloin Suomen armeijan aikakausi päättyi ja Suomenlinna siirtyi siviilihallintoon. Samoihin aikoihin perustettiin myös Suomenlinnan hoitokunta. Unescon maailmanperintökohteiden listalle Suomenlinna liitettiin vuonna 1991.
”Asumisen historia kulkee täysin rinnakkain linnoituksen historian ja sotilastoiminnan kanssa”, Koskenniemi painottaa. Hän muistuttaa myös, että historiastaan huolimatta lakiin perustuva suojelupäätös Suomenlinnassa on varsin tuore, se on tehty vasta vuonna 2020.
”Meillä ei ollut pitkään aikaan mitään muuta suojelumekanismia kuin muinaismuistolaki, joka toki on edelleen voimassa. Unescon maailmanperintöstatus tietysti velvoittaa suojeluun, mutta se ei ole samanlainen mekanismi kuin nykyinen laki. Asemakaavakin on vasta työn alla ja niin ikään siihen on tulossa suojelumerkintöjä.”
Rakennuttaja-arkkitehtina Koskenniemi joutuu huomioimaan niin lain rakennusperinnön suojelemisesta kuin muutkin suojeluun liittyvät vaatimukset kaikessa, mitä tekee.
”Alueen kaikenlaisessa kehittämisessä, kuten korjaussuunnitelmissa, on huomioitava kunkin rakennuksen suojelumerkintä ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Sen edellytykset tulee kirjata rakennuslupahakemuksiin ja muihin asiakirjoihin. Lisäksi mielessä on pidettävä kaikki ne tekijät, joiden perusteella Suomenlinna on viety maailmaperintöluetteloon, jotta ne eivät vaarannu korjaus- ja kehittämistyössä”, Koskenniemi muistuttaa.
”Tässä kohteessa ennen kaikkea eri aikakausien sotilasarkkitehtuuri sekä niiden kerroksellisuus ovat arvoja, joita vaalitaan.”
Suomenlinnakaan ei ole säästynyt 1960-luvun purkamisvimmalta.
”Useita puutaloja etenkin kirkon ympäristöstä, venäläisen kauppiaskorttelin alueelta ja paraatikentän reunalta on purettu, kuten kasino. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan ne koettiin huonokuntoisiksi tai muuten tarpeettomiksi. Sodassa tuhoutuneita rakennuksia on jossain määrin aikanaan täydennysrakennettu, mutta muuten täällä ei ole onneksi rekonstruoitu mitään, mikä on erittäin hyvä asia. Kaikki se, mikä on säilynyt, on aitoa.”
Uudisrakentaminen Suomenlinnassa
Vielä joitakin vuosia sitten Suomenlinnaan suunniteltiin jopa aivan uutta asuntorakentamista. Suunnitelma eteni arkkitehtuurikilpailuun saakka. Länsi-Mustasaarelle haluttiin saada perheille sopivia asuntoja, kun Valmetin telakan alun perin 1950-luvulta peräisin olevat työntekijöiden parakkiasunnot tulivat elinkaarensa päähän. Tiina Koskenniemi kertoo, että suunnitelmasta on sittemmin luovuttu monistakin syistä.
”Ensinnäkin hoitokunnan resurssit isompiin hankkeisiin ovat hyvin rajalliset. Tähän kohteeseen toteuttajaksi kaavailtiin Suomenlinnan vankilaa, mutta senkin resurssit supistuivat niin paljon, ettei mahdollisuutta rakentamiseen ollut. Toisekseen rakentamisalue olisi ollut niin lähellä rantaa, ettei sille nykytiedon valossa edes kannata rakentaa. Esimerkiksi ennusteet merenpinnan korkeuden nousemisesta ovat nyt paljon pessimistisempiä kuin takavuosina.”
Uudisrakentaminen Suomenlinnassa on hyvin harvinaista ja jokainen kohde vaatii poikkeamispäätöksen sekä museoviraston läsnäolon. Harvinaisuutena kauppiaskorttelin nurkalta löytyy 1990-luvulla rakennettu pientaloalue, jonka asunnot omistaa Helsingin kaupunki, sekä ruokakauppa, jonka rakennuksen omistaa kauppaketju itse.
Suurin yksittäinen uudishanke on ollut vankila, joka on aikanaan perustettu saarelle juuri siksi, että vankeja käytetään rakennusten ja muurien korjaustöissä. Koska vankilan ja hoitokunnan välinen yhteistyö on sujunut hyvin, sen jatko haluttiin turvata rakentamalla vangeille uudet tilat.
”Alkuperäisethän olivat vanhoja jo 1970-luvulla, sillä ne olivat TVH:n käytöstä poistettuja parakkeja, joiden korjaaminen oli käytännössä mahdotonta. Vangeille rakennettiin ajanmukaiset tilat 2000-luvun alussa. Majoitusrakennusten lisäksi uusia ovat valvomo ja ruokala.”
Kohti energiatehokkaampaa Suomenlinnaa
Energiaremonttien aalto ei ole vielä pyyhkäissyt Suomenlinnan yli, mutta asiaan on varauduttu. Hoitokunta on teettänyt selvityksen aurinkopaneelien sijoittamismahdollisuuksista rakennuksiin.
”Meille ei ole vielä tullut lausuntopyyntöjä aurinkopaneelien asentamisesta, mutta halusimme varautua niihin jo etukäteen, koska varmasti niidenkin aika tänne tulee ennemmin tai myöhemmin.”
Tiina Koskenniemi kertoo myös, että pientaloasukkaiden energiaremonttitarpeet selvitetään aina tapauskohtaisesti.
”Vaikkapa ilmalämpöpumpun ulkoyksikön asentaminen pientaloon ei ole poissuljettu ajatus, kunhan se sijoitetaan mahdollisimman huomaamattomalle paikalle, jolloin alueen yleisilme ei muutu.”
Asukkaaksi Suomenlinnaan?
Suomenlinna on asuinalueena suosittu ja hakijoita asuntoihin riittää. Yhteen hakuun, jossa saattaa olla vain muutama asunto tarjolla, voi osallistua jopa satoja halukkaita. Esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoja vastaavaa jonotusmenetelmää ei ole.
”Hakijoista valitaan ensin sopivat ruokakunnan koon perusteella, eli yksin asuvan ei kannata hakea isoa perheasuntoa. Kun hakijoiden joukosta on seulottu kulloiseenkin asuntoon sopivat kandidaatit, se arvotaan heidän kesken”, Koskenniemi selvittää.
Asuminen Suomenlinnassa on monin tavoin samanlaista kuin mantereellakin, mutta erojakin on, joista ehkä olennaisin liittyy liikkumiseen. Saarelle ei tulla koskaan rakentamaan siltaa, vaan matkat sinne tehdään lautalla. Vaikka oman auton saaminen saarelle on lauttakyydillä mahdollista, se on kallista. Parkkitilaakaan ei ole tarjolla samassa mittakaavassa kuin mantereella, etenkään oman ikkunan alla. Asukkaille on kuitenkin rakennettu muutama oma pysäköintialue, joista yhdellä on jopa latauspisteitä sähköautoille.
Yksi huomionarvoinen ero on se, että Suomenlinnan asuintaloissa ei ole hissejä. Hissin rakentaminen olisi liian iso puuttuminen vanhan rakennuksen arkkitehtuuriin ja henkeen. Muutamia esteettömiä asuntoja toki löytyy, mutta esimerkiksi kaltevuus- ja korkeuserojen sekä kivi-, sora- ja hiekkateiden vuoksi kulkeminen alueella voi olla huonosti liikkuvalle hankalaa.
_________________________________________________________________
Tiina Koskenniemi
Rakennuttaja-arkkitehti Tiina Koskenniemi on työskennellyt Suomenlinnan hoitokunnassa jo yli 20 vuotta. Omaksi suosikkikohteekseen hän mainitsee Lonnan, jota moni ei välttämättä edes miellä osaksi Suomenlinnaa. Sen omistus ja hallinnointi kuitenkin siirtyivät Puolustusvoimilta hoitokunnalle vuonna 1999. Oman työnsä Lonnassa Koskenniemi aloitti vuonna 2011, jolloin saarelle löydettiin vuokralainen ylläpitämään sen nykyisiä toimintoja ja palveluita.
”Lonnasta tekee kiehtovan sen pieni koko ja etenkin sen mielenkiintoinen historia. Sen toimintahan on aikanaan liittynyt lähes yksinomaan miinanraivaukseen, miinojen säilytykseen sekä niiden demagnetointiin. Saarella jokainen rakennus on vähän erilainen ja sekin toi omat erityispiirteensä restaurointityöhön. Ja tehtiinpä sinne yksi uudisrakennuskin, eli sauna.”
Suomenlinna on uniikki työympäristö, johon Koskenniemi tulee yhtä mielellään joka aamu – ankarissakin sääolosuhteissa, kuten haastattelupäivänä.
”Edes korona-aikana en juurikaan tehnyt etätöitä. Työn tekee sekä hauskemmaksi että helpommaksi se, kun voi mennä suoraan kohteeseen tarkistamaan paikkoja ja yksityiskohtia. Etänä työskennellessä se olisi aika hankalaa”, hän summaa.
_________________________________________________________________
Vaasan kasarmin korjaushanke
- Tilaaja ja rakennuttaja
Suomen valtio / Suomenlinnan hoitokunta - Suunnittelijat
pääsuunnittelija ja arkkitehti: Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy
pakennesuunnittelu: HP Insinöörit Oy
LVIS-suunnittelu: Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy
_________________________________________________________________
Teksti: Tanja Määttänen
Kuvat: Tanja Määttänen, Arno de la Chapelle
Artikkeli on julkaistu RIA-lehdessä 1/2024.
Takaisin Ylös